Tästä se lähtee, ensimmäinen viikko

Huh ja heijaa vaan, tässä pakko vielä vähän fiilistellä, kun se Frankfurtin kenttä oli niin ihmeellinen, vaikka ihan tavallinen niinku muutkin, mutta kuitenkin isompi. On se aika shokki tavallaan, kun tulee aivan uuteen maahan ja uusien, tuntemattomien ihmisten keskelle. Ensimmäinen viikko lähti loistavasti käyntiin. Tietysti kaikki aivan alussa on älytöntä säheltämistä ja sönkötystä puolin ja toisin, kun jännitystä ilmassa joka tapauksessa leijailee.

Mrs. Spilling toi meidät tosiaan sieltä lentokentältä tänne Limburgiin ja kämppäämme. Kävimme läpi perusasiat, sekä ehdottomasti kierrätyksen, jota saksalaiset tuntuvat oikein urakalla harjoittavan. Huoneet kurkittiin läpi nopsaan ja karttoja katseltiin, että mistähän mitäkin löytyy. Numeroita vaihdeltiin ja tärkeitä yhteystietoja saimme lisää. Lopuksi saimme asettua kämppikseni kanssa taloksi uuteen kämppäämme. Ahh onneksi aivan talomme vieressä on kioski, joka sattui vielä olemaan auki sunnuntaina, sillä tavallisesti silloin ei mikään ole auki. Sieltä haimme tietysti vettä, vaikka täällä hanavettäkin voi juoda, mutta ei se todellakaan niin hyvältä maistu kuin Suomessa, sekä muuta ruokaa ensi hätään. Sovimme vielä Mrs. Spillingin kanssa, että hän hakee meidät jo heti huomenna maanantai aamuna siinä kello 8 maita. Näyttää vähän paikkoja ja kävely reitin työpaikoillemme, samalla reissulla tuli katsastettua linja-auto asema, juna asema ja kauppakeskus WerkStad sekä upeita maisemia. Maanantaina pääsimme molemmat Mrs. Spillingin kyydillä työpaikoillemme, kun olimme ensin kävelyreitin katsastaneet.

Sain aivan älyttömän ihanan ja lämpimän vastaanoton päiväkodissa, mikä toimii minun työssäoppimispaikkanani nyt tämän jakson ajan. Ohjaajani on todella mukava ja tulemme hyvin juttuun. Kaikki hoitajat päikkärissä eivät puhu englantia, mutta olemme siitä huolimatta tulleet vaivatta juttuun ja ymmärtäneet toisiamme. Aina tarvittaessa tietysti tulkkaus apua saa, siltä kuka puhuu englantia. Maanantai hurahti aivan paikkaan tutustuessa, ihmetellessä ja töllötellessä päiväkodin toimintaa. Yritin tietysti parhaani mukaan olla mukana kaikessa ja jotain aina tehdä, mutta heillä päikkärissä on oma tapa toimia enkä mie tietty sitä heti voikkaan tietää. Hyvin meni maanantai ja ensimmäinen kokonainen päivä Saksassa.

Kuvia kämpän ikkunoista:

Tiistaipäivä hurahti melko samalla lailla päiväkodissa, perusasioita sielläkin kävimme läpi, tiloja katselimme, jutustelimme ohjaajan kanssa ja annoin koulutussopimukset yms. paperi hommelit heille nähtäviksi ja täytettäviksi. 

Ensimmäinen kerta, kun yksin kävelin aivan yhden katselu kerran jälkeen vieraassa kaupungissa vieraassa maassa suorilta oikeaan osoitteeseen eli omaan harjoittelupaikkaan. Oli tiistaiaamu, lähdin ajoissa ettei tarvitse juosta, koska koko matka päikkärille on ylämäkeä. Sovimme päiväkodissa, että työaikani on kello: 8:30-16:00. Jouduin hyvissä ajoin, eikä tarvinnut edes kiirehtiä päiväkodille. 

Iltapäivällä tietysti pois kävellen ja siitä sitten ruokakauppaan ostamaan ruokaa ja eväitä päikkärille. Eipäs se sen kummempi päivä ollut nopeasti hurahti ihmetellessä uutta maata ja heidän kulttuuriaan. 

Tiistaina sitten ilmoitin Mrs. Spillingille, että tahtoisin linja-autolla kulkea, kun aamut ei ole oikein miun juttu ja juoksuksi menisi joka ikinen aamu kuitenkin, etten myöhästyisi töistä. Aivan ihanasti saimme asian hoidettua, minulle linkkikortti ja jo seuraavana aamuna olin linjurilla menossa päikkäriin. Aluksi tuntui todella monimutkaiselta ja vaikealta täällä linja-autoilla kulkea, mutta ihan selväksi pässinlihaksihan se jo tässä ajan kuluessa on muuttunut. 

Tiistaiaamun ja iltapäivän kävelystä rapsin muutamia kuvia matkan varrelta ja erityisesti silmääni osui tämä pihamaa, missä edelleenkin on pääsiäiskoristeet ja aivan täysi pääsiäis meno päällä. 

Muutamia muitakin mielenkiintoisia kohteita sattui kameran eteen ja tallentumaan filmille. Tässä pari otosta: 

Oli se niin jännä nähdä, miten täällä ihmiset juhlistavat esim,
juuri tätä pääsiäistä.

Pääsiäispihamaa

Pääsiäispihamaa

Atk-opetusta on kuulemma tuolla koulussa.

Puistosta vähän viistosti otettu kuva. 

Mrs. Spilling kertoi meille, kun maanantaina yhdessä tuon ohi kuljimme, että
tuo munan, kärjen yms. näköinen torni tsydeemi on toisen maailmansodan aikainen
ihmisille rakennettu suoja/turvapaikka sodan takia. 

Aih ihanaa keskiviikkoon pääsemme seuraavaksi käsiksi. Aamu alkoi hyvin, laittelin eväät, aamupalan yms aamutoimet puuhastelin läpi ja päikkäriin sitten linkalla ajelin. Olo alkoi päivän mittaan tuntua todella tukalalta ja niimpä sitten kurkkuhan se kipeäksi hiettäytyi, päätä rupesi särkemään ja olo vetelöytyi kuin leipomattomalla pullataikinalla. Olin tullut kipeäksi. Sinnittelin päivän kuitenkin loppuun ja ennen kotiin lähtöä ilmoitin toki ohjaajille jo päivällä vointini olevan huono, mutta lähtiessä kertasin ja pyysin numeroa, mihin ilmoitella, jos en huomenna pääsekkään töihin tulemaan, jos tauti sattuu pahenemaan. Niinhän siinä sitten kävi kipeäksi tulin ja oksennus lensi... Ilmoitin päiväkotiin tapahtuneesta ja sitten eikun lepäilyä sängyn pohjalla. Torstai meni aivan tuuterissa edellisen yön valvottuani, koska huono olo ei vain helpottanut. Perjantainakin olin vielä poissa, sillä uskalsin vasta perjantaina kokeilla syödä kunnolla ja juoda jotakin vähän enemmän kuin desin. Huh siitä onneksi lähdin sitten parantumaan ja viikonloppuna näinkin jo jyväskyläläiset vaihto-opiskelijat ja kävin heidän kanssaan Eschoffenissa zumba diskossa rennosti mukana heilumassa. 

Minulle tulikin yllättävän pitkä tauko sairalun vuoksi. Torstai kipeänä, perjantai kipeänä, lauantai vähän parempi ja menossa osittain mukana, sunnuntai katselin sarjoja netistä ja maanantai olikin vappu päivä ja siihen sisältyi rento kävely lenkki upeassa säässä. Olipa aivan älyttömän ihana ja energinen olo palata takaisin päikkäriin, kun sain näinkin pitkään toipua, toki maanantaina olisin mennyt ellei vappua olisi ollut. 

Onneksi parannuin nopeasti, nuha jäi,
 mutta jäätelöä on siitä huolimatta syöty enemmän kuin riittävästi.

Ensimmäinen viikko hurahti nopeasti ja oli vähän kaoottinen, mutta siitä selvittiin ja nautittiinkin loppupeleissä. Paljoa en ehtinyt muissa kaupoissa ekalla viikolla shoppaille. Nopeilla visiiteillä ruokakaupassa ja kotia laittelemaan paikkoja kotoisaksi ja vaatteita kaappiin. Kipeänä olo jymäytti kaiken seis ja eihän sille mitään mahtanut. Uusi yritys ja hommat pyörimään suunnitelmien mukaan, sitten seuraavasta viikosta lähtien. Olen kyllä niin nauttinut ja tykännyt täällä Saksassa olla. Kaikki on aivan huippu kivaa ja helppoakin, kun ei tee kärpäsestä härkästä. Tulkkaus apuakin olen saanut muutamalta ihanalta saksalaiselta, kun en itse Saksaa puhu. Esim, kun olin itselleni ruokaa tilaamassa, eivät myyjät puhuneet englantia. Onnekseni paikalle sattui tulemaan keksi-ikäinen mies henkilö ja hän sitten ystävällisesti tajoutui minua auttamaan ja käänsi minun pyyntöni myyjälle saksaksi ja myyjän puheen minulle englanniksi. Ruokaa sain ja erittäin kiitollinen olin hänelle avusta. Eipä tässä sen erikoisempia, minulle kuuluu nyt erittäin hyvää, aika kuluu liian nopeasti ja tekemistä riittää sekä täällä tarkenee hupparilla pihalla ja joinakin päivinä ilman sitäkin. Aurinko on jo niin lämmin, että yksi kaunis päivä poltin jo otsani auringossa. Tässä samalla tuli nyt vähän toisen viikonkin kuulumisia lähinnä fiiliksiä, sillä aika tosiaan lentää, mutta on siitäkin vielä kerrottavaa omaksi postauksekseen asti. 

Lämmintä kevättä sinne Suomeen toivotellen 

Pauliina